Ydinvoimaviestinnän vaikeudesta

Jaakko Leppänen – 7.2.2018

Helsingin Sanomat kirjoitti 16.1. ruotsalaistutkimuksesta, jossa käsiteltiin Ukrainassa huhtikuussa 1986 tapahtunutta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuutta. Laitoksen nelosyksikön reaktori tuhoutui räjähdysmäisesti rutiininomaisena pidetyn turvallisuuskokeen yhteydessä, levittäen radioaktiivista laskeumaa ympäri lähialueita ja Eurooppaa. Tutkimus julkaistiin arvostetussa vertaisarvioidussa Nuclear Technology -lehdessä, ja sen kirjoittaja on oman tieteenalansa ansioitunut asiantuntija.

Tiedeartikkeli keskittyi reaktorin räjähdyksen viimeisiin vaiheisiin, ja se tarjosi uusia näkemyksiä esimerkiksi siihen, miten polttoaineesta vapautuneet radionuklidit levisivät ympäristöön. Alan yleisistä käytännöistä poiketen kirjoittaja käytti reaktorin räjähdyksestä termiä ”ydinräjähdys”, painottaen kuitenkin sitä, että käsitettä ei tulisi sekoittaa ydinaseessa tapahtuvaan räjähdykseen, jossa ketjureaktion etenemisnopeus, fissioissa vapautunut energia sekä räjähdyksen tuottama lämpötila poikkeavat olennaisesti reaktoreiden tehotransienteista.

Alkuperäinen tiedeartikkeli ei ottanut kantaa siihen, mikä onnettomuuden aiheutti, tai mistä räjähdyksessä vapautunut energia oli peräisin. Räjähdykseen johtanut tapahtumaketju onkin varsin hyvin tiedossa. Jo yli 30 vuoden ajan vallitseva käsitys on ollut se, että reaktorin tuhoutuminen aiheutui ketjureaktion karkaamisesta nk. kerkeästi kriittiselle alueelle, missä fissioteho nousee hyvin nopeasti. Ketjureaktion hallinnan menettäminen puolestaan palautuu RBMK-reaktorityypin epästabiilisuuteen, minkä vuoksi myöskään hallitsemattomaan kasvuun kääntynyt fissioteho ei katkennut ennen reaktorin räjähdysmäistä tuhoutumista.

Helsingin Sanomien uutisessa tehty tulkinta oli kuitenkin se, että tiedeartikkelissa tutkimuksen taustaksi esitetty kuvaus reaktorin fissiotehon karkaamisesta olisi ollut tiedeyhteisölle uusi asia. Toimittaja kirjoittaa myös että tutkimus horjuttaa ydinenergia-alalla vallitsevaa opinkappaletta, jonka mukaan reaktori ei edes voi räjähtää. Todellisuudessa kumpikaan näistä näkemyksistä ei vastaa tutkimuksen alkuperäistä sisältöä, sillä tiedeartikkeli toistaa 30 vuotta vallalla olleen näkemyksen onnettomuuteen johtaneesta tapahtumaketjusta, eikä ota millään tavalla kantaa reaktorin räjähtämisen mahdollisuuteen tai mahdottomuuteen. Toimittajan esille nostama opinkappalekin liittyy todennäköisesti siihen, että Tšernobylissä tapahtunutta fissiotehon hallitsematonta karkaamista ei pidetä mahdollisena kevytvesireaktoreissa, jotka RBMK-reaktorityypistä poiketen on suunniteltu luontaisesti stabiileiksi. Myöskään tätä tosiasiaa ei uusi ruotsalaistutkimus muuta, tai edes yritä muuttaa.

Kirjoitin uutisesta oikaisun Helsingin Sanomien mielipidesivulle, ja se julkaistiin seuraavana päivänä. Mielipidekirjoituksille asetetun 3000 merkin rajoituksen vuoksi jouduin käsittelemään edellä esitetyt asiat melko pintapuolisesti, ja kirjoitus keskittyykin lähinnä siihen, miksi todellisen ydinräjähdyksen tapahtuminen reaktorin polttoaineessa on fysikaalinen mahdottomuus.

Ymmärrän hyvin tiedetoimittajan työn haasteellisuuden. Jos kirjoitan omasta tutkimuksestani vakavia asiavirheitä sisältävän artikkelin alan lehteen, nuo virheet tulevat parhaimmassa tapauksessa esille jo ennen julkaisua. Vaikka artikkeli onnistuisi läpäisemään lehden vertaisarvioinnin, joku toinen samaan aihepiiriin perehtynyt asiantuntija todennäköisesti korjaisi ennemmin tai myöhemmin tekemäni virheet.

Valtamediassa ei kuitenkaan ole vastaavaa itseään korjaavaa mekanismia. Oikeellisuuden arviointi jää lukijalle, jolla ei välttämättä ole minkäänlaisia edellytyksiä päätellä mikä osa tekstistä on peräisin alkuperäisestä asiantuntijalähteestä, ja mikä on toimittajan omaa tulkintaa. Kun kyse on ydinvoiman kaltaisesta vaikeasti ymmärrettävästä ja mielipiteitä jakavasta aiheesta, virheellisiin tulkintoihin perustuvat uutiset ovat omiaan ruokkimaan myyttejä ja syömään myös asiantuntijoiden uskottavuutta. Vaikka väärinkäsitykset oikaistaisiin jälkikäteen, asiayhteydestä irrotetut korjaukset eivät koskaan saavuta alkuperäisen uutisen veroista mediahuomiota.

Reiluuden nimissä on kuitenkin todettava, että myöskään lehtien tiedetoimittajilla ei välttämättä ole edellytyksiä arvioida uutisten oikeellisuutta. Aiheet löytyvät usein kansainvälisestä uutisvirrasta, ja luotettavistakin lähteistä poimituissa jutuissa voi olla pahoja asiavirheitä. Edellä mainitusta ruotsalaistutkimuksesta uutisoi marraskuussa myös Tekniikan Maailma, jonka kirjoituksessa toistuvat pitkälti samat virhetulkinnat.

Viestintäketjun pituuden kasvaessa epätietoisuus kumuloituu ja yhteys alkuperäiseen lähteeseen hämärtyy. Toinen ydinvoimaviestinnän vaikeudesta kertova väärinkäsitys, johon kiinnitin itse huomiota, liittyy alkuvuonna 2017 uutisoituun tapaukseen Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkihoidossa.

Maaliskuussa 2011 tapahtuneessa onnettomuudessa tuhoutuneiden reaktorien purkaminen edellyttää yksityiskohtaista tietoa sulaneen polttoaineen, reaktoripaineastian ja muiden suojarakennuksen sisällä eristyksissä olevien rakenteiden tilasta. Tilannekuvan selvittämiseksi jälkihoidosta vastaava TEPCO-yhtiö porasi helmikuussa 2017 kakkosreaktorin suojarakennuksen betoniin reiän, jota pitkin reaktorin alapuolista tilaa päästiin tutkimaan robottikameralla. Kuvissa näkyi esimerkiksi paineastian alapuolisessa tukiritilässä oleva aukko, jonka sulanut polttoaine oli tehnyt pudotessaan suojarakennuksen pohjalle. Koska rakenteissa oli jäämiä korkea-aktiivisesta polttoaineesta, myös säteilytaso oli erittäin korkea. Annosnopeuden arvioitiin olevan yli kymmenkertainen verrattuna aikaisempiin mittauksiin, jotka oli tehty suojarakennuksen yläosassa kauempana sulaneesta polttoaineesta. TEPCO kertoi mittauksista ja julkaisi robottikameran kuvat lehdistötiedotteessaan.

Mediassa tieto lähti kuitenkin nopeasti leviämään muodossa jolla oli hyvin vähän tekemistä alkuperäisen lehdistötiedotteen kanssa. Säteilylähteen välittömästä läheisyydestä mitattu ennätyksellisen korkea annosnopeus tulkittiin virheellisesti siten, että säteilytaso olisi odottamattomasti ja jostain selittämättömästä syystä kohonnut kymmenkertaiseksi. Alkuperäisestä uutisesta oli todennäköisesti vastuussa yksittäinen toimittaja, joka oli tehnyt lehdistötiedotteessa annetuista faktoista vääriä tulkintoja.

Uutinen levisi sellaisenaan nopeasti ympäri maailmaa, ja samaa virheellistä tietoa jakoivat myös kaikki suomalaiset mediat jotka aiheesta kirjoittivat. Uutisartikkelien sisältö vaihteli jonkin verran pituudesta riippuen, mutta niille kaikille oli yhteistä se, että väärien faktojen lisäksi myös alkuperäisen lehdistötiedotteen perimmäinen sanoma oli käännetty päälaelleen. Todellisuudessahan kyse ei ollut siitä, että turvallisuustilanne Fukushimassa olisi muuttunut, tai että onnettomuus olisi osoittautunut odotettua vakavammaksi, vaan siitä, että reaktorien purkamiseen tähtäävässä työssä oli otettu pieni mutta uutisoimisen arvoinen edistysaskel.

Ydinvoima on toimittajille vaikea aihe, ja on luonnollista että vahinkoja toisinaan tapahtuu. Silloinkin kun faktat on esitetty viimeisen päälle oikein, uutisten taustalla on usein asioita jotka jäävät kirjoituksille asetettujen pituusrajoitusten vuoksi käsittelemättä. Ajatus tämän blogin perustamisesta syntyikin juuri ydinvoimaviestinnän vaikeudesta. Blogin tavoitteena on tarjota asiantuntijanäkökulmaa ydinenergia-aiheisiin uutisiin ja keskusteluihin, ja käsitellä niiden taustoja hieman pintaa syvemmältä. Monet käsiteltävistä aiheista tulevat olemaan varsin teknisiä, sillä myös blogin kirjoittajien tausta on teknillis-luonnontieteellinen. Asiat pyritään kuitenkin mahdollisuuksien mukaan esittämään sellaisessa muodossa, että niiden ymmärtäminen ei edellytä esitietoja tieteen tai tekniikan alalta.

 

Yksi ajatus artikkelista “Ydinvoimaviestinnän vaikeudesta”

  1. Olin 10vuotias kun onnettomuus tapahtui, aika koulussa katsottiin ylimääräinen uutislähetys. Muistikuvat, että oli pelottavaakin kun marjojen-ja sienien syömistä ei suositeltu. Faktapohjaista kuitenkin.

    Isovanhemmilla oli mökki Korpilahdella Putkilahdessa ja siellä oli vuokramökkejä. Edellisinä kesinä oli saksalaisia turisteja onnettomuuden jälkeen meni 90-luvun alkupuolelle ennekuin näkyi saksan kilvissä autoja ja mökit vuokralla
    Olisiko miten tiedotettiin Saksassa tekemistä, peloteltiin

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s